Tietosuoja ja aineistonhallinta
Jatko-opintosarjan ensimmäisessä postauksessa mietin jo, että toisessa blogisarjan osassa varmaan pääsen käsittelemään jo haastattelun tekemistä, mutta enpä käsittele! Väitöskirjatyö on lähtenyt hitaammin liikkeelle kuin olin aluksi ajatellut. Tutkimushaastatteluihin on rekrytty jo muutama asiantuntija, mutta itse haastatteluja en ole päässyt vielä toteuttamaan. Tosin suunta on sinne vahva (uskoisin).
Se mitä en tullut ajatelleeksi juurikaan ennen väitöskirjatyötä, oli tietosuoja ja aineistonhallinta. Nämä tulivat relevanteiksi kuitenkin hyvin pian tutkimusta suunnitellessani. Jos aihe on sinulle vieraampi, niin tutkittaville tulee siis toimittaa tietosuojailmoitus siitä, miten heidän tietojaan käsitellään sekä tutkimuksen aikana että sen jälkeen. Tietosuojailmoituksen lisäksi tulee laatia myös tiedote tutkittaville, jossa tutkimus kuvaillaan. Tähän on olemassa hyvät pohjat meidänkin yliopistolla. Suurin ongelma tietosuojan kannalta olikin pohtia, tulisiko aineisto anonymisoida, pseudonymisoida vai pitää tunnisteellisena.
Syksyn 2022 aikana kävinkin aktiivista keskustelua avoimen tiedon keskuksemme asiantuntijoiden kanssa aiheesta. Aineiston täysi anonymisoiminen ei tullut kysymykseen, sillä se tuhoaisi tärkeitä tietoja tutkimuksen kannalta. Esimerkiksi harvinaiset ammattinimikkeet ovat tärkeitä tutkimukselleni. Aineiston pitäminen taas täysin tunnisteellisena ei enää nykykäsityksen mukaan ole hyvän tavan mukaista, ellei kyse ole asiantuntijahaastatteluista. Mutta enkö minä juuri tee asiantuntijahaastatteluja? Luulin, että asia olisi sillä selvä, mutta aineiston tunnisteellisena pitämiselle täytyy olla hyvin perusteltu syy. Tällaiseksi käy esimerkiksi jonkin tietyn taiteilijan taideteosten analysointi tai poliitikkojen haastattelut. Minua kehotettiin punnitsemaan asiaa tarkasti.
Tunnistetiedot voidaan myös pseudonymisoida, eli tunnisteet voidaan esimerkiksi koodata. Pseudonyymi tieto on kuitenkin edelleen henkilötietoa, sillä henkilö voidaan tunnistaa vielä esimerkiksi koodiavaimella. Tällöin henkilön tietoihin voidaan lisätä jälkeenpäin uusia tietoja, vaikkapa täydentävien haastattelujen pohjalta. Pseudonyymia tietoa tulee käsitellä kuin henkilötietoja, ja niihin sovelletaankin tietosuojalakia. Anonymisoituihin tietoihin taas ei enää sovelleta kyseistä lakia, sillä niitä ei enää lasketa henkilötiedoiksi. Voit lukea aiheesta lisää täältä ja täältä.
Päädyin kysymään neuvoa vielä alan asiantuntijalta, joka on tehnyt samantyyppistä tutkimusta, että miten hän tilanteessa menettelisi. Hänellä oli samansuuntainen vastaus kuin avoimen tiedon keskuksen asiantuntijoillakin. Aineisto kannattaisi vähintäänkin pseudonymisoida. Asiantuntijoiden neuvoihin tukeutuen tein lopulta päätöksen pseudonymisoida oman aineistoni. Seuraavana olisikin vuorossa tietosuojailmoituksen päivittäminen ja tiedotteen viimeistely näiden päätösten pohjalta.
